Suomen Kansalle.

Suomen Eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Antaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut:Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on Hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista.Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä Hallituksen puolelta. Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä.Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarinvallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamiselle se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut. Helsingissä, 4 päivänä joulukuuta 1917.

Suomen itsenäisyyspäivä

Vasta tunnustetun Suomen ensimmäinen valtiolippu 5.1.–28.5.1918

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään Suomessa 6. joulukuuta Suomen itsenäistymisen kunniaksi

Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen

Venäjän kansankomissaarien neuvoston tunnustus Suomen itsenäisyydelle 31.12.1917. Allekirjoittajien joukossa mm. V. I. Lenin, Josif Stalin ja Lev Trotski.

Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. Saman vuoden marraskuun alussa bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, jonka vuoksi katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä. Itsenäistymisen toteuttamistavasta oli erimielisyyksiä: porvarillisten puolueiden mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi, kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Tämän vuoksi eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin porvarillisen senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen äänin 100–88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan. ^[1] Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismailta sekä Ranskalta ja Saksalta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta runsasta vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. ^[2] Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä. ^[3] Itsenäisyyspäivä on myös virallinen liputuspäivä. Silloin liputus päättyy muista liputuspäivistä poikkeavasti klo 20. ^[4]

Perinteet

Suomen lippu 28.5.1918 alkaen

Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että televisiosta esitetään jokaisena itsenäisyyspäivänä Väinö Linnan romaaniin perustuva Edvin Laineen Tuntematon sotilas, Puolustusvoimain paraati ja linnanjuhlat.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.

Sankarihaudat

Sankarihaudat itsenäisyyspäivän yönä

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.

Paraati

Itsenäisyyspäivänä järjestetään valtakunnallinen sotilasparaati ja joitain paikallisia paraateja. Itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.

Kynttilöiden poltto

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille klo 18–20. Tavan alkuperää ei tiedetä. ^[5] Illalla pidetään suuri juhlavastaanotto presidentinlinnassa. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä ja joukko tavallisia kansalaisia, joita presidentti on tavannut maakuntamatkoillaan. Juhlaväkeen kuuluvat perinteisesti hallitus, eduskunta, suurlähettiläitä, veteraaneja, urheilun, taiteen ja tieteen edustajia sekä muita tasavallan presidentin kutsumia vieraita. Linnanjuhlia seurataan laajasti televisiosta Suomen kodeissa. Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä (26.11.1937/388) 1§ Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää, jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla –ja vapaapäivänä. Itsenäisyyspäiväksi lasketaan vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Säännöllisessä kaksi- ja kolmivuorotyössä tämä vuorokausi voidaan kuitenkin laskea alkavaksi kuusi tuntia myöhemmin. 2§ Itsenäisyyspäivän sattuessa arkipäiväksi on työt virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa sekä valtion, kuntien ja yksityisten laitoksissa, yrityksissä ja työmailla sinä päivänä keskeytettävä kuten sunnuntaina. Työntekijän oikeudesta kieltäytyä tekemästä työtä itsenäisyyspäivänä olkoon vastaavasti voimassa, mitä työstä sunnuntaina on säädetty. 3§ Töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Jos työtä tehdään päivä-, tunti- tai urakkapalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan työssä yhdenjaksoisesti vähintään kuusi työpäivää lähinnä ennen itsenäisyyspäivää. Urakkatyön tekijäksi katsotaan, kun kysymyksessä on ruumiillinen työ, se joka suoritetun työmäärän perusteella maksettavaa palkkaa vastaan on sitoutunut tekemään toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena ja jota ei siinä ole pidettävä itsenäisenä yrittäjänä. Urakkatyöstä lasketaan itsenäisyyspäivän päiväpalkka sen keskimääräisen päiväansion perusteella, mikä työntekijällä on ollut kuuden työpäivän aikana lähinnä ennen itsenäisyyspäivää, tai, jollei tätä perustetta voida käyttää, sen mukaan, mitä samanlainen työntekijä paikkakunnalla samaan aikaan yleensä saa. 4§ Työntekijälle, joka tekee työtä itsenäisyyspäivänä, on, vaikka itsenäisyyspäivä sattuukin arkipäiväksi, maksettava korotettu palkka niissä tapauksissa ja niiden perusteiden mukaan, kuin sunnuntaina suoritetusta työstä on säädetty. 5§ Itsenäisyyspäivänä ei ole lupa pitää markkinoita, toripäiviä eikä huutokauppoja. 6§ Työnantaja, joka jättää noudattamatta tämän lain määräyksiä töiden keskeyttämisestä itsenäisyyspäivänä, rangaistakoon (enintään sadalla päivä) sakolla, jollei ankarampaa rangaistusta ole muussa laissa säädetty. Jos on ilmeistä, että työnantaja, vapautuakseen maksamasta palkkaa itsenäisyyspäivältä, on irtisanonut työntekijän, rangaistakoon häntä, niin kuin 1 momentissa on säädetty, ja velvoitettakoon työnantaja samalla, jos työntekijä sitä vaatii, maksamaan työntekijälle palkka itsenäisyyspäivältä.