Talvisodan kuukaudet

1939

Syyskuu

1.9. Saksa hyökkää Puolaan.
9.9. Suomalaiset lisäävät Kannaksella olevia suojajoukkoja.

Lokakuu

11.10. Kenttäarmeija on kokonaisuudessaan kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin (YH).
12.-14.10. J.K. Paasikivi neuvottelee Moskovassa.
21.10. Paasikivi toisen kerran Moskovassa.
23.10. Kenttäarmeijan keskitykset valmiina.
30.10. Neuvostoliiton aluevaatimukset julkistetaan. Paasikivi kolmannen kerran Moskovaan.

Marraskuu

13.11. Suomalaiset neuvottelijat palaavat Moskovasta.
26.11. Neuvostojoukot ampuvat tykistöllä omiin asemiinsa Mainilassa.
30.11. Neuvostojoukkojen hyökkäys alkaa aamulla.

Joulukuu

1.12. Hallitus vaihtuu. Pääministeriksi Risto Ryti. Neuvostoliitto perustaa Terijoelle Otto Wille Kuusisen hallituksen.
2.12. Suojajoukkoa aletaan siirtää Kannaksella pääasemaan.
8.12. Puna-armeijan joukot saapuvat pääaseman eteen Länsi-Kannaksella.
12.12. Onnistunut vastahyökkäys Tolvajärvellä alkaa.
14.12. Kansainliitto erottaa Neuvostoliiton jäsenyydestään.
15.12. Tilanne Kuhmossa vakiintuu.
17.12. Kolme päivää kestänyt hyökkäys Taipaleessa laantuu.
19.12. Kiivas taistelupäivä Summassa.
19.12. Viivytystaistelut Petsamossa päättyvät.
21.12. Neuvostojoukkojen aktiivisuus Kannaksella heikkenee
28.12. Suomussalmen kirkonkylä takaisin suomalaisille.

1940

Tammikuu

4.1. Suomalaisten päähyökkäys Raatteen tiellä alkaa.
5.-6.1 Ulkoministeri Väinö Tanner tapaa Tukholmassa Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain.
7.1. Raatteen tuhoamistaistelut päättyvät.

Helmikuu

1.2. Puna-armeijan toimeliaisuus lisääntyy Summan ja Lähteen lohkoilla.
2.2. Suomi on valmis neuvotteluihin pienin lisämyönnytyksin.
14.2. Suomalaiset vetäytyvät Lähteen lohkolta.
15.2. Käsky vetäytyä väliasemaan Länsi-Kannaksella.
16.2. Kuusi päivää kestäneet korpitaistelut Kuhmossa Dolinin hiihtoprikaatin tuhoamiseksi päättyvät.
18.2. Puna-armeijan joukot alkavat saapua väliaseman eteen.
22.2. Koiviston saarista luovutaan.
26.2. Puna-armeija saa tehtäväkseen Viipurin valtauksen.
27.2. Suomalaiset vetäytyvät väliasemasta.
28.2. Neuvostoliito vaatii vastausta rauhanehtoihin kahden vuorokauden kuluessa. Suurin osa hallituksesta on rauhan kannalla.

Maaliskuu

4.3. Neuvostojoukot saavat ensimmäiset sillanpääasemansa Viipurinlahden saarilla.
4.3. Venäläiset pääsevät maihin Häränpääniemessä ja Vilaniemessä.
5.3. Puna-armeijan joukot taka-aseman edessä.
7.3. Rauhanvaltuuskunta Moskovaan.
9.3. Mannerheim vakuuttuu pikaisen rauhanteon välttämättömyydestä.
9.3. Taistelut siirtyvät Viipurinlahdella mantereen rantaviivalle.
10.3. Puolustus murtuu Leitimonjärven ja Kärstilänjärven kannaksella.
11.3. Puna-armeijan hyökkäys kohti Viipuria alkaa.
12.3. Neuvostoliitto kieltäytyy hyväksymästä suomalaisten esittämiä myönnytyksiä.
12.3. Viipurissa taistellaan.
13.3. Moskovassa suomalaiset hyväksyvät rauhanehdot. Sota päättyy klo 11.

Uusisuomi.fi -blogi: Kymmenen teesiä EU:sta 20.3.2009

Kun eurovaalit lähestyvät, eri puolilla on pohdittu, mistä vaalikeskusteluissa oikein pitäisi puhua. Jo viime vuoden lopulla nykyinen ulkoministerimme esitti kieltolistan asioista, joista ei saisi puhua. Sellaisia olivat työttömyys, koulut, lastentarhat, vanhukset ja eläkkeet.

Kieltolistat eivät tietenkään vaalikeskustelussa toimi. Otetaan esimerkiksi työttömyys. Ei ole olemassa vain Suomen työllisyyspolitiikkaa tai vain EU:n työllisyyspolitiikkaa. Työllisyyteen vaikuttavia päätöksiä tehdään sekä EU:ssa että kansallisella tasolla.

Joku toivoi, että eurovaaliväittelyt keskittyisivät työelämään, kuluttaja-asioihin, ympäristöön ja yrittäjille tärkeisiin sisämarkkinoihin. Näihin unionilla on paljon valtaa ja ne koskettavat suoraan kansalaisia.

Jos joku lukee tämän kirjoituksen, niin kerro mielipiteesi. Mistä Sinun mielestäsi eurovaaleissa pitäisi puhua? Ajattelin tässä noudattaa kardinaali Richelieun neuvoa kuningas Ludvig XIII:lle 1600-luvulla: ”Viisaan poliitikon on puhuttava vähän ja kuunneltava paljon.”  Richelieu muuten jatkoi, että hänen on varottava loukkaamasta ketään ajattelemattomilla sanoilla eikä hän saa koskaan puhua pahaa kenestäkään, ellei se ole valtion edun mukaista!

Arvoisa blogin lukija. Tässä pohdinnan pohjaksi kymmenen teesiä, jotka luonnostelin pikaisesti lentomatkalla Brysselistä Helsinkiin.

1.     Kansalaisten luottamus pitää palauttaa. EU ei voi toimia tehokkaasti, jos sillä ei ole kansalaisten luottamusta.

2.     EU:n on keskityttävä asioihin, joissa ylikansallisesta yhteistyöstä on selvää hyötyä ja jätettävä selvästi jäsenmaille kuuluvat asiat niiden hoidettavaksi.

3.     On tehtävä vähemmän mutta parempaa lainsäädäntöä. Turhat direktiivit pitää kumota kurkkudirektiivin tapaan.

4.     Kansalaisten luottamuksen palauttaminen edellyttää avoimuutta EU:n byrokratiaan, kunnon byrokratiatalkoita. Asiakirjat on saatava entistä avoimemmiksi ja äänestäminen neuvostossa julkiseksi.

5.     EU ei voi olla vain valtioiden ja yritysten unioni. EU:sta on rakennettava oikeasti kansalaisten unioni, jonka pohjalla on vahva kulttuuri.

6.     Finanssimarkkinoiden valvontaa on tehostettava. Finanssitavarataloille, vakuutusyhtiöille ja pankeille on luotava sellaiset valvontajärjestelmät, ettei myydä ilmaa tai arvottomia paketteja.

7.     EU:n suuri haaste on, miten pystytään turvaamaan hyvä palvelutaso ikääntyvälle väestölle. Jäsenmaiden on panostettava lisää julkisiin terveyspalveluihin.

8.     Tasa-arvotyössä on siirryttävä sanoista tekoihin. Tasa-arvo ei surkuttelemalla parane. EU nimetköön vaikka tarkastajat seuraamaan naisten ja miesten palkka-erojen kehitystä jäsenmaissa. Valvotaanhan maatalouttakin pilkun tarkasti. Seuraavan komission pitää olla nykyistä tasa-arvoisempi.

9.     EU pystyy vastaamaan Aasian talousjättien, kuten Kiinan ja Intian taloushaasteeseen, vain panostamalla tutkimukseen ja kehitykseen. Työvoiman hintakilpailussa emme pärjää.

10.    Ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyvää työtä on jatkettava. Jo sovituista toimista on pidettävä kiinni. Kööpenhaminan kokouksessa vuoden lopulla EU:n on puhuttava yhdellä äänellä ja löydettävä kompromissi muiden maiden kanssa. Ja Itämeri on pelastettava äkkiä!

Ensimmäiseksi pitäisi pystyä tunnistamaan ja tunnustamaan varsinainen ongelma. Suomessa vallitsee tällä hetkellä työnatajapula EI työvoimapula. Siihen asti, kun hallitus ei pysty em. asiaa tunnustamaan, ei se voi saada aikaiseksi mitään kestävää ratkaisua.

Kun ongelma on selvillä, voidaa miettiä siihen ratkaisua. Eli kuinka luodaan Suomeen työnantajia. Osaavaa työvoimaa Suomessa on tällä hetkellä riittämiin, joten työvoiman määrän kasvattaminen ei ole ratkaisu. Sen sijaan tulisi tukea muita työllistämistä edistäviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi: 1) edullinen energia, 2) toimiva infrastruktuuri, 3) matala byrokratia ja korruptio ja 4) edulliset toimitilat, kiinteistöt ja maa-alueet.

Tällä tavoin Suomeen saataisiin houkuteltua investointeja eli työpaikkoja. Lisäksi korkeakoulut tulisi haastaa tuottamaan työntekijöiden sijaan työnantajia.

EU:n taistelu markkinoinnissa käytettäviä kansallisuustunnuksia vastaan on kamppailua tuulimyllyjä vastaan. Kun yksi aukko tukitaan, on uusi jo keksitty. Siksi EU:n huomautukseen valtion varojen käytöstä kotimaisten elintarvikkeiden markkinoinnissa kannattaa suhtautua rauhallisesti.

Italia käynnisti vuonna 2004 tuotteitaan suosivan markkinointiohjelman. Sitä varten säädettiin laki, joka tunnetaan nimellä COOL. Sen alla on valtion tuella markkinoitu esimerkiksi vehnää, tomaatteja, suklaata ja kananlihaa.

EU vaati vuonna 2006 Italiaa lopettamaan markkinoinnin. Mitä teki Italia? Se otti asian hyvin rauhallisesti.

Entäpä Saksa? Muutama vuosi sitten Suomalaisen Työn liiton tutkimuksessa selvisi, että Saksassa saksalaisia elintarvikkeita markkinoitiin 50! erilaisella alkuperämerkillä. Osavaltiot maksoivat suurimman osan lystistä ja maksavat edelleen. Yks hailee, että se on EU:n mukaan kiellettyä.

Saksa, Ranska, Italia ja Espanja osaavat sen. Keinojen jälkeen tulevat konstit, sitten temput ja varastossa ovat valkoiset valheet ja lievät huijaukset. Kuluttaja saa takuulla tiedon siitä, missä auto tai viini on valmistettu.

Suomalaisen Työn liitto luopui aikanaan EU:n pelossa sloganistaan ”suosi suomalaista”. Tilalle tuli ovela ”tiedät kyllä miksi”. Liiton avainlippu kertoo tuotteen tai palvelun suomalaisuudesta, jos sen arvosta 50 prosenttia on kotimaista.

Kotimaiset Kasvikset ry, Finfood, Paliskuntien liitto, Maito ja Terveys jne. ovat nyt Ison Veljen tarkkailussa. Otetaan silti rauhallisesti. Luovitaan.
Esko Lukkari,Kauppalehti

Euroopan hylättävä petokapitalismi

On pohdittava uusia toimintatapoja, kun romahdus saa maan järkkymään ja halkeilemaan Washingtonin konsensuksen alla.

Eurooppalainen yhteiskunta on amerikkalaisten oppien kovettama, mutta eurooppalaisten ei ole pakko elää taloudessa, jota amerikkalaisten rahapiirien propagandakone on meille tuputtanut. En kirjoita kaikista amerikkalaisista vaan lukumääräisesti pienestä rikkaasta pääomien omistajajoukosta, joka on pitänyt taloudellista valtaa ja ahneuksissaan aiheuttanut nykyisen romahduksen.

Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin aikoina kehittymään lähtenyt poliittistaloudellinen oppisuunta typistää ihmisen ainutkertaisen elämän talouden tapahtumiksi. Pörssi määrää, saatko terveydenhoitoa, pääsevätkö lapsesi opin tielle ja onko sinulla vanhana eläke.

Kaikki tärkeä tapahtuu
rahan jumalan armosta

Amerikkalaisten rahapiirien kehittämä moderni kilpailutalous ei ota huomioon sitä, että jokainen ihminen elää vain kerran maan päällä. Sille sopii, että ihmiskunnan enemmistö elää nälässä, kun muutama harva yksilö voi nauttia yltäkylläisestä rikkaudesta.

Joulunaikaan on sopivaa muistaa, että Jeesus oli toista mieltä. Hän oli oikeudenmukaisuuden puolustaja. Juuri tämä asia sävytti hänen puheitaan ja tekojaan enemmän kuin mikään muu. Sama peruskysymys on myös muiden uskontojen ja kulttuurien sydämessä. Taistelu epätasa-arvoa vastaan on innoittanut radikaalia politiikkaa Spartacuksesta Jeesuksen kautta Marxiin ja Obamaan.

Jos meillä olisi esimerkiksi viisi elämää, yhden, kaksi tai kolmekin voisi ehkä viettää kurjuudessa ja nälässä, kun pääsisi pari kertaa nauttimaan niin henkisestä kuin aineellisesta hyvinvoinnista. Mutta meillä on vain yksi elämä eikä iankaikkinen elämä korvaa maanpäällistä onnea (tai oikeastaan, mistä minä sen vielä tiedän).

Ainutkertaisen elämän tarkoitukseksi on tehty talouden jumalan palveleminen. Sen laintaulujen ensimmäinen käsky kuuluu: tärkeintä on se, mitä jää viivan alle. Tämä ajatus on nykyisen amerikkalaisen ja paljolti myös eurooppalaisen henkisen kulttuurin keskipisteessä.

Haastattelin kerran amerikkalaista taloustieteen professoria, joka kuvasi asiaa sanomalla näin: ”Jos herätän opiskelijan keskellä yötä läpsimällä hänen kasvojaan ja kysyn, mikä on elämän tarkoitus, hän vastaa, että osakkeenomistajan voittojen maksimointi.”

Tästä viivan alle jäämisen maksiimista muodostuu arvojärjestys, josta ihmiset kärsivät. On painettava pitkiä työpäiviä ja potkaistava firmasta ulos paras kaveri, jos tuotantotaloudelliset syyt sitä vaativat (potki tai tulet potkituksi). Vasta työn ja rahan jälkeen tulevat koti, lapset ja vaimo ja myös terveys.

Optioiden vuoksi johtajien on harrastettava kvartaalijohtamista, vaikka he saattavat olla tuskallisen tietoisia siitä, että se ei ole hyväksi yritykselle. Raha tässä ja nyt on tärkeintä. On poltettava kaikki halot samassa nuotiossa, jotta kurssi nousee.

Lääkäreistä Porschella
ajavia lihainsinöörejä

Terveyden, opetuksen ja asumisen pitää olla bisneksen hyödynnettävissä. Petokapitalismin ongelma on se, että se poistaa asioista sisällöt. Se on tehnyt esimerkiksi Yhdysvalloissa terveydenhoidosta liiketoimen, jonka ensisijaisena tarkoituksena on tehdä rahaa eikä parantaa ihmisiä.

Aina lääkäriin ei ole luottamista, koska hän keksii hoitoja, lääkkeitä ja toimenpiteitä vain sen mukaan, mistä hän voi laskuttaa. Jotkut lääkärinammatin harjoittajista muuttuvat Porschella ajaviksi lihainsinööreiksi.

Yhdysvalloissa opiskelu on muuttunut liiketoimeksi, joka estää säätykiertoa. On selvää ketkä opiskelevat, kun vuoden opinnot maksavat hyvässä yliopistossa enemmän kuin tavallisen ihmisen vuosipalkka. Bushin vuosina opiskelun hinta on noussut niin korkeaksi, että monille nuorille opin hankkiminen on tullut liian kalliiksi.

Petokapitalismi katselee kaikkea toimintaa ansaintalogiikan läpi. Tämä koskee myös sotia, sillä vaikka lentokoneiden, panssarivaunujen ja tykkien särkeminen on kallista touhua, esimerkiksi Irakin sodasta on tehty tuhansille firmoille loistava liiketoimi. Sen kuluista huolehtivat amerikkalaiset veronmaksajat nyt ja tulevaisuudessa. Sodan varsinaisesta syystä Alain Greenspan sanoi, että se oli Irakin öljy. Siis raha.

P.S.

Jälleen kerran minun on myönnettävä, että innostuin liioittelemaan, mutta lohduttaudun edesmenneen viisaan ystäväni Matti Wuoren sanoilla: ”liioittelu on hyvä silloin, kun se tuo asian hahmon näkyviin”.

Yrittäjyys – maaseudun muutosvoima

29.10.2008