EU:n taistelu markkinoinnissa käytettäviä kansallisuustunnuksia vastaan on kamppailua tuulimyllyjä vastaan. Kun yksi aukko tukitaan, on uusi jo keksitty. Siksi EU:n huomautukseen valtion varojen käytöstä kotimaisten elintarvikkeiden markkinoinnissa kannattaa suhtautua rauhallisesti.

Italia käynnisti vuonna 2004 tuotteitaan suosivan markkinointiohjelman. Sitä varten säädettiin laki, joka tunnetaan nimellä COOL. Sen alla on valtion tuella markkinoitu esimerkiksi vehnää, tomaatteja, suklaata ja kananlihaa.

EU vaati vuonna 2006 Italiaa lopettamaan markkinoinnin. Mitä teki Italia? Se otti asian hyvin rauhallisesti.

Entäpä Saksa? Muutama vuosi sitten Suomalaisen Työn liiton tutkimuksessa selvisi, että Saksassa saksalaisia elintarvikkeita markkinoitiin 50! erilaisella alkuperämerkillä. Osavaltiot maksoivat suurimman osan lystistä ja maksavat edelleen. Yks hailee, että se on EU:n mukaan kiellettyä.

Saksa, Ranska, Italia ja Espanja osaavat sen. Keinojen jälkeen tulevat konstit, sitten temput ja varastossa ovat valkoiset valheet ja lievät huijaukset. Kuluttaja saa takuulla tiedon siitä, missä auto tai viini on valmistettu.

Suomalaisen Työn liitto luopui aikanaan EU:n pelossa sloganistaan ”suosi suomalaista”. Tilalle tuli ovela ”tiedät kyllä miksi”. Liiton avainlippu kertoo tuotteen tai palvelun suomalaisuudesta, jos sen arvosta 50 prosenttia on kotimaista.

Kotimaiset Kasvikset ry, Finfood, Paliskuntien liitto, Maito ja Terveys jne. ovat nyt Ison Veljen tarkkailussa. Otetaan silti rauhallisesti. Luovitaan.
Esko Lukkari,Kauppalehti